Turo-turjake tuli meille kodinvaihtajana silkan sattuman kautta heinäkuun puolivälissä 2014. Se oli todella arka ja alipainoinen, noin 35 kg (Rinja samanikäisenä 50kg).
Turo tuli ajatuksella, että katsotaan mitä siitä tulee. Tuleeko siitä yhtään mitään, onnistunut projekti vaiko kenties perheenjäsen.
Se söi keittiöstä seinät, ikkunalaudat, tuolit, karmit, ovet, kaiken. Ulkoa se söi ulkoseiniä, rappuset, ja kaikki Ilonan ulkolelut.
Tästä huolimatta siitä tuli perheenjäsen. Aivan huikea sellainen.
Mieletön persoona, jonka kanssa on tehty järjetön määrä harjoituksia, ja raavittu päätä, vollotettu yökaudet miettien mitä ihmettä sille keksii. Työ jatkuu edelleen, mutta joka päivä huomaa miten paljon sen kanssa on edistytty. Upea, PieniSuuriMies.
04/17 Myös Turo on alkanut harjoittelemaan terapiakoiran virkaa muistisairaiden ikäihmisten parissa. Turo on suoriutunut treeneistään hienosti, ja työtä tullaan jatkamaan edelleen.
16.12.2022 tuli se päivä, jota olin etukäteen pelännyt - menetimme maailman rakkaimman Leijonakuninkaamme.
Olin tyttöjen kanssa kylpylähotellissa, kun tyttöjen isä soitti, ettei Turolla ole nyt kaikki hyvin. Lähdin samantien hakemaan heidät kyytiin, ja kiidimme Tampereelle eläinklinikka Statuksen päivystykseen. Turo hoiperteli kuin humalainen, ja kurkistin suuhun -ikenet olivat valkoiset. Siinä vaiheessa tiesin jo, että se on Turon menoa nyt. Turo nostettiin pöydälle vatsanalueen ultraa varten, ja eläinlääkärin sanat kaikuivat huoneessa. Tuntui, etten ymmärtänyt tai edes kuullut, mitä hän sanoi. Jostain tajunnan välimaastosta sain tietoisuuteen asti sanat "revennyt pernakasvain vuotaa vatsaonteloon". Totesimme, että kasvain itsessään ja vuoto on niin rajua, ettei Turo kestäisi leikkausta. Lisäksi 9 vuoden ikä on leonbergille jo niin paljon, että laskimme rakkaan ikuisille juoksumetsille, missä on vain rakkautta ja onnellisuutta. Turo sai kanssamme uuden alun elämälleen vaikean startin jälkeen, ja kuoli käytännössä saappaat jalassa, kuten Suuren Leijonakuninkaan kuuluukin. Viikkoa aiemmin se juoksi täysillä metsässä corgien kanssa, eikä kasvaimesta ollut hajuakaan. Oireet alkoivat 16.12 illalla, ja pari tuntia oireiden alkamisesta Turo nukkui jo ikiunta.
Turo tulee kulkemaan aina mamman sydämessä mukana, ja itku tulee joka kerta tuota kamalaa iltaa muistellessa.
Lepää rauhassa rakas, äitillä on niin kova ikävä sua <3
Turo jalostustietojärjestelmässä:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI11356%2F14&R=145
Turo tuli ajatuksella, että katsotaan mitä siitä tulee. Tuleeko siitä yhtään mitään, onnistunut projekti vaiko kenties perheenjäsen.
Se söi keittiöstä seinät, ikkunalaudat, tuolit, karmit, ovet, kaiken. Ulkoa se söi ulkoseiniä, rappuset, ja kaikki Ilonan ulkolelut.
Tästä huolimatta siitä tuli perheenjäsen. Aivan huikea sellainen.
Mieletön persoona, jonka kanssa on tehty järjetön määrä harjoituksia, ja raavittu päätä, vollotettu yökaudet miettien mitä ihmettä sille keksii. Työ jatkuu edelleen, mutta joka päivä huomaa miten paljon sen kanssa on edistytty. Upea, PieniSuuriMies.
04/17 Myös Turo on alkanut harjoittelemaan terapiakoiran virkaa muistisairaiden ikäihmisten parissa. Turo on suoriutunut treeneistään hienosti, ja työtä tullaan jatkamaan edelleen.
16.12.2022 tuli se päivä, jota olin etukäteen pelännyt - menetimme maailman rakkaimman Leijonakuninkaamme.
Olin tyttöjen kanssa kylpylähotellissa, kun tyttöjen isä soitti, ettei Turolla ole nyt kaikki hyvin. Lähdin samantien hakemaan heidät kyytiin, ja kiidimme Tampereelle eläinklinikka Statuksen päivystykseen. Turo hoiperteli kuin humalainen, ja kurkistin suuhun -ikenet olivat valkoiset. Siinä vaiheessa tiesin jo, että se on Turon menoa nyt. Turo nostettiin pöydälle vatsanalueen ultraa varten, ja eläinlääkärin sanat kaikuivat huoneessa. Tuntui, etten ymmärtänyt tai edes kuullut, mitä hän sanoi. Jostain tajunnan välimaastosta sain tietoisuuteen asti sanat "revennyt pernakasvain vuotaa vatsaonteloon". Totesimme, että kasvain itsessään ja vuoto on niin rajua, ettei Turo kestäisi leikkausta. Lisäksi 9 vuoden ikä on leonbergille jo niin paljon, että laskimme rakkaan ikuisille juoksumetsille, missä on vain rakkautta ja onnellisuutta. Turo sai kanssamme uuden alun elämälleen vaikean startin jälkeen, ja kuoli käytännössä saappaat jalassa, kuten Suuren Leijonakuninkaan kuuluukin. Viikkoa aiemmin se juoksi täysillä metsässä corgien kanssa, eikä kasvaimesta ollut hajuakaan. Oireet alkoivat 16.12 illalla, ja pari tuntia oireiden alkamisesta Turo nukkui jo ikiunta.
Turo tulee kulkemaan aina mamman sydämessä mukana, ja itku tulee joka kerta tuota kamalaa iltaa muistellessa.
Lepää rauhassa rakas, äitillä on niin kova ikävä sua <3
Turo jalostustietojärjestelmässä:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI11356%2F14&R=145
